Yksi syy miksi tykkaan Ii:n koulusta, on sen kansainvalisyys. Koulussa on edustettuna 39 kielta ja leikkikavereita loytyy joka puolelta maailmaa. Mua ahdistaisi asua paikkakunnalla, jossa Ii olisi luokkansa ainoa "kummajainen" eri maalaisine vanhempineen. Tama oli yksi kriteeri uutta asuinpaikkaa valitessamme. Lontoossa asuessa monikulttuurisuus on niin itsestaanselvaa muttei sielta tarvitse edes kovin kauaksi muuttaa kun on keskella englantilaista "idyllia".
Koulussa vietettiin tanaan International Dayta, ja koulun jalkeen vanhemmatkin olivat tervetulleita juhlimaan. Tarjolla oli ruokaherkkuja Kiinasta, Espanjasta,Intiasta, Puolasta ja Saksasta seka laulua ja tanssia ympari maailman. Yksi oppilas tanssi Irish Dancea aitinsa kanssa ja yksi soitti sakkipillia.
Tuosta sakkipillista tuli yhtakkia mieleeni eras unohtumattomimmista kokemuksistani vuosien takaa. Oltiin T:n kanssa Skotlannissa vaeltamassa ja telttailemassa (wild camping). Ajettiin Fort Williamsiin, auto parkkiin, rinkat selkaan ja kartta kateen. Kaveltiin paiva ja illalla pystytettiin teltta kauniseen paikkaan joenvarteen, vuorenjuurelle. Aamulla herattiin auringonpaisteeseen ja raikkaaseen ilmaan sinisen joen vieresta, keskelta ei mitaan, paivan kavelymatkan paassa jostakin. Yhtakkia kantautuu korviin sakkipillin aani. Mita? Saako raitisilma nain mielenkuvituksen lentamaan? Mutta ei, vuoren paalla oli kuin olikin joku soittamassa sakkipillilla Amazing Gracea. Siis unohtumaton kokemus. Ja skotlannistahan loytyy ne sinisimmat jarvet.
