Hammaslaakarissa lehtien potkimisen sijaan

Aloitetaan eilisesta. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Oli siis mita mainioin paiva puistokavelylle. Tai olisi ollut, ellen olisi tarvinnut emergency appointmentia hammaslaakarille. Lauantai-illasta asti jatkunut sarky ei nayttanyt hellittamisen merkkeja, joten body combatin kautta kohti Heathrow:ta. Hovihammaslaakarini ei siis ole nurkan takana vaan puolen tunnin moottoritiematkan paassa. Viharakkaussuhteemme alkoi noin 8 vuotta sitten, jolloin tarvitsin ensimmaisen juurikanavahoitoni. Loysimme toisemme keltaisilta sivuilta, joissa han mainosti praktiikkaansa "SPECIALISED IN NERVOUS PATIENTS". Siis suhde on viha-rakkaus minun puoleltani (ei kaipaa selitysta), hanelle olen potilas muiden joukossa ilman sen kummempaa tunteenpaloa. Naiden kahdeksan vuoden aikana olen saanut kolme juurihoitoa (=muut paikat ja pienemmat toimenpiteet), han nelja vauvaa. Talla kertaa selvisin pelkilla antibiooteilla, eli matkalla imeskelemani rescue remedy pastillit ja mukaan varattu i pod menivat siis hukkaan.