11 vuotta sitten

saavuin rinkka selassa Englantiin. Tuohon rinkkaan mahtui hyvin minimiin karsittu maallinen omaisuuteni. Olihan se erikoista valmistella muuttoa, moin ja lahjoitin huonekalut, vaatteet, verhot ja astiat ja huonekasvit. Jaljelle jai rinkallinen tavaraa, joka lahti mukaan ja veljen varastoon paatyneet haalahjat, mm. takit ja tyynyt, pentikin kulhoja ja muuta sekalaista salaa, hyodytonta paskaa ja papereita. Vuosi sitten kavin lopulta nuo paperit lapi ja loytyihan sielta mm. 11 vuotta Helsinkin kaupunginkirjastosta lainassa olleet kirjat (joita Helsingin Kaupunki todella tehokkaasti alkoi perimaan 10 v. laina-ajan jalkeen. Lahettivat jumalattoman laskun, oisko ollu n.  €700 luokkaa. Juurikin tuosta syysta innostuin kamoja inventoimaan. Siskoni ystavallisesti palautti ne, anonyymina tosin, kirjastoon. Sanoi loytaneensa ne uudesta  asunnostaan!!)

Muuttoa edelsi 1.5 vuotta keikkailua sairaanhoitajana ja perushoitajana ( seka parin kuukauden turskakeikka Pohjois-Norjassa) sukupuolitautien klinikalta vanhainkotiin ja kaikkea mahdollista silta valilta paivystyksesta syopaosaston kautta reumaosastolle. Seka YKSI iltavuoro katilona kattarin lapsivuodeosastolla.

Kovat oli ajat, erityisesti katilon toiden suhteen ja tyonantajien suhtautuminen tyontekijoihin sen mukaista. Aikamoinen noyryytysmentaliteetti oli useammallakin osastonhoitajalla tai vuorosta vastaavalla sh:lla. Huvittavinta kaikesta ehka olikin juuri joidenkin sh:n asenne. Muistan sisatautien osaston, jolla olin pari viikkoa toissa, joinakin paivina sh:na ja joinakin paivina ph:na. Siella yhden sh:n suhtautuminen minuun riippui aivan siita milla nimikkeella olin minakin paivana toissa. Voi myotahapean maaraa! Puolitoista vuotta tosiaan kestin tuota keikkarumbaa ja sitten paatin lahtea katilon toiden perassa tanne. Oli jotenkin outoa tulla aivan painvastaiseen tilanteeseen, jossa oli kova pula katiloista ja tyonantajat suorastaan kilpailivat hakijoista. Ja tyonantajien suhtautuminen oli taas sen mukaista.

Muuten en mielellani tuota aikaa muistele, vaikka muutto onkin ollut tietysti yksi isoimmista asioista elamassani. Muuttoon liittyi paljon surua ja rankkoja asioita avioeron muodossa, mutta se on elettya elamaa, taaksejaanytta ja virheista taytyy vaan yrittaa oppia. Taytyypa kaivaa jostain  vanhoja kuvia nurselan ajoilta. Nursela= tyopaikka-asuntola, jossa pitkan, ikavan varisen kaytavan varrella oli pienia huoneita. Pienissa huoneissa 50-luvulta olevat huonekalut, sanky, yopoyta, vaatekaappi, pieni kirjoituspoyta ja tuoli. Nurkassa lavuaari. Kaytavan paassa oli suihkut ja kylpyammeet. Toki nurselan aikoihin mahtuu paljon mukaviakin muistoja, kiitos mm. naapurieni Sannan ja Marin. Ja tyomatka oli lyhyt, pihan poikki sairaalaan. Nyt tuo sairaala (ja nursela) on purettu ja tilalle rakennettu miljoona-asuntoja. Onhan sijainti aivan loistava, Chiswick, London W4.