Blogin pitamiselle on kaynyt vahan kuin monelle muullekin asialle elamassani. Alkuun innostun aivan kauheasti ja sitten pikkuhiljaa, tai yleensa aika nopeasti, innostus lopahtaa. Bloggailu tuntui alkuun niin hyvalta ajatukselta ja katsos kun sinne niin katsysti saa kuviakin laitettua. Sellainen paivakirja, avoin kaikille, aina ajan tasalla ja helppo paivittaa. You know.
No Royal Wedding tuli ja meni ja kyynel silmassa katsoin kun prinsessa ja prinssi astuivat kirkosta ulos. Kylla se Kate vaan oli niin kaunis, ja oi jos vain oisin saanut olla menossa mukana. Tarkoitus oli lahtea Hyde parkiin, mutta meilla oli vieraina lapsiperhe Ranskasta juuri silla viikolla, eika heita innostanut lahteas vakijoukkoon kahden pienen poikansa kera. Niin ja pienemmalle olisi viela sattunut paivauniaikakin kesken kaiken... huoh. Oltiin sen sijaan Buckleburyn (mista Kate on kotoisin, melkein naapurin tyttoja siis :)) lahella pubissa, jossa oli screenit ja lapsille pomppulinna ja bbq. Ihan mukavaa oli.
Taloamme siis remontoidaan. Nyt on kolmas viikko menossa. Alakerran dining roomista halusin pois vanhan savupiipun / hormin. Takkaa siina ei siis enaa ole, ainoastaan hormi ja turhaakin turhempi ja ruma hylly. Tokihan tuo hormi taytyy poistaa myos ylakerran makuuhuoneesta (Inesin huone) ja ullakolta. Alakerran dining roomin ja olohuoneen valisen seinan halusin myos pois, eli alakerta on nyt avara, open plan ja valoisa. Mutta voi jestas kuinka osasinkaan aliarvioida polyn ja melun maaran. Nama kolme huonetta myos sisustetaan taysin uusiksi, eli uusi plaster ja maali joka seinaan ja kattoon ja alakerran lattia myos uusiksi. Ruokailuhuoneen kattoon lisaa valoja (downlights) ja kaikki valokatkaisimet ja pistokkeet ja patterit uusiksi. Yhtakkia, homma jonka piti olla pieni ja yksinkertainen (nain siis kuvittelin) on muuttunutkin suuremman luokan (rahallisesti ja tyomaarallisesti) urakaksi. Toistelen itselleni usean kerran paivassa, etta siita tulee ihana kun se on valmis. Siita tulee ihana kun se on valmis. Siita tulee.....
