Jalat edellä

Tuli taas täällä töissä mieleen yksi suuri ero käytäntöjen välillä. Täällä kuljetetaan sänkypotilaat aina jalat edellä, niin että potilas näkee minne ollaan menossa. Tämähän oli suuri järkytyksen paikka alkuun ja vieläkin lähes joka kerta mielessä käy millaiset potilaat Suomessa menee jalat edellä.

Joulu

Jouluaatto meni entiseen tapaan. T lahti joululahjaostoksille puoliltapaivin ja mina motkotin ja pidin jokavuotisen palopuheen, kuinka vuodessa on 364 muuta paivaa jolloin kyseisia ostoksia voi tehda ja kuinka minulle, suomalaiselle, jouluaatto on tarkea paiva ja olisi mukavaa viettaa se kotona. Illalla paastiin kuitenkin ihan joulufiiliksiin, kinkun ja foie gras:n ja ELF-leffan muodossa ennen toihin menoa.

Puutarhaan heiteltiin "Magic reindeer foodia", eli kimalletta, etta porot nakee perille ja takan eteen laitettiin joulupukille ja Rudolfille snack.

Joulupaivan aamuna oli jotenkin ihana tulla kotiin muiden viela nukkuessa. Ulkona viela pimeaa, pikkuruisen luntakin oli viela pihalla. Laitoin kuuseen valot, sytyttelin kynttiloita ja valmistin aamupalaa. Kahdeksalta kavin herattamassa T:n ja Iin. Kauempaa en jaksanut odottaa. Ensimmaiseksi kaytiin tietysti tarkastamassa takanedusta, josta maito olikin havinnyt ja omena syoty kokonaan. Muru suklaakakkua ei ollut kelvannut. Lumiset jalanjaljet oli lattiaan vaan pukilta jaanyt.

Paketeista paljastui vaikka mita mukavaa ja melkein annoin anteeksi T:lle viimehetken shoppailut ;)

Tama joulu on meidan ensimmainen ihan kolmistaan viettama. Aikaisempina jouluina meilla on ollut vieraita Suomesta tai Ranskasta. Ihan mukavaa nainkin ja siksipa taman vuoden jouluruuista vastasikin M&S. Kaikki vaan suoraan uuniin ilman kuorimista, pilkkomista ja tuntien hikoilua keittiossa. Lahjojen avaamisen jalkeen kollahdin sohvalle katsomaan Toy story 3:sta ja herasin ruualle.

Pukeuduin Boxing dayn eli tapaninpaivan kunniaksi, silla joulupaiva meni pyjamassa. Kaytiin paivalla kavelylla uudessa takissa, uudessa kasilaukussa ja rannerenkaassa ;).  Loppupaiva meni Debbien, Percyn ja lasten kanssa meilla.

 
Mukava ja rauhallinen, stressiton joulu kaiken kaikkiaan. Eilen kaytiin luistelemassa koko perheen voimin ja taytyy sanoa, etta T yllatti mut taysin taidoillaan. Ensimmaista kertaa nain T:n luistimilla ja mullahan on mestariluistelija miehena. On kuulemma joskus 20 v sitten luistellut edellisen kerran :00

Tanaan Ikeaan eli rauha ja stressittomyys on mennytta!!

Yhteenlaskua

Kertotaulu sujuu ja normaalit yhteenlaskut ja vahennykset ja muut, mutta jostakin syysta ma en osaa laskea 9+8 miettimatta joka ikinen kerta, etta onko se 16, 18, 19 vai 17? Ja joka ikinen kerta mun on laskettava se 8+10-1 paastakseni oikeaan lopputulokseen. Siis joka kerta.

Kuntokuurista

Kaikilla meillahan on SE valokuva tai juttu, joka saa muutoksen aikaan. Minulle se kuva oli tama:

Tai no olihan siella pari rannalla otettua kuvaa myoskin, mutta niita EI vaan voi laittaa tanne. Tuo kuva on kesalta 2009, hieman ennen 36-vuotis synttaria. Kylla ma vaan olen niin emannan nakoinen tuossa kuvassa, joten paatin etten nelikymppisia juhli ylipainoisena. Raskauden aikana lopetin itseni punnitsemisen 25 kilon jalkeen, eli kylla varmaan kolmekymppia meni kepeasti (sic!) rikki. Aitiyslomalla pitkien vaunulenkkien ansioista melkein kaikki (5 kg lukuunottamatta) tippui pois, mutta toihinpaluu oli kohtalokas. Olin tuolloin community midwifena, eli autolla asiakkaan luota toisen luo, toihin autolla jne. Parin vuoden aikana lihoin 10 kg aivan huomaamatta sohvalla iltaisin suklaata mussuttaen.

Vuosi sitten kesalla alkoi kuntokuuri urheilun merkeissa. Juoksua, spinningia ja tunteja. Kunto kylla kohosi mutta paino ei tippunut lainkaan, kun usein kompensoin jumpassa kulutettuja kaloreita ekstranamuilla.

Paasiaisena muuttui ruokavalio. Pois jai vaalea leipa, turhat pastat, perunat ja riisit. Karppaussivuilla kavin, mutta siella meno tuntui jotenkin liian fundamentalistiselta, joten olen tassa ns. "karppaillut" ihan omien saantojen mukaan. Eli hiilihydraatteja en ole laskenut ikina, silla sehan rajoittaa jo heti liikaa, eika siis sovi mun luonteelle. Syon ihan kaikkia hedelmia ja kasviksia. Rasvaa en ole juurikaan lisannyt, paitsi kreikkalaista jugurttia syon valmiiksi makeutettujen sijaan. Herkuttelenkin ja jos ulkona/kavereiden luona ollaan, niin en ala nirsoilemaan. 7-8 kuukaudessa olen laihtunut 13 kg, kunto on korkealla ja mieli hyva. Kaapista olen kaivanut kaikki vanhat ehkajokupaivaviela-farkut ja nappi menee kiinni sutjakasti.

Jumpassa kayn vahan tyovuoroista riippuen 3-5 kertaa viikossa. Tyypillisena viikkona  body combat maanantaisin, spinning keskiviikkona, lbt torstaina, luistelu perjantaina ja viikonloppuisin usein spinning kerran ja/tai lbt. Juoksua taytyy taas lisata joulun jalkeen. Jos vaikka kehittelis jonkun juoksuprojektin ensi vuodelle.

Joulukuusi

Tana vuonna paatettiin ostaa vaihteeksi tuoksuva kuusi edellisvuotisten tuuheaoksaisen viljellyn "mannyn" sijaan. VIRHE! Viikko viela jouluun ja noita saatanan neulasia on imuroitu tanaankin kahteen otteeseen. Ensi vuonna saa kuusentuoksu tulla purkista.

***


Luistelukurssi oli tanaan viimeista kertaa ja intialainen ystavamme on ilokseni edistynyt hieman. Etaisyytta reunaan on jo metri, eika han enaa pida siita koko aikaa kiinni ja hieman vauhtiakin on luisteluun tullut. Itse mietin jatkanko samalla kursilla tammikuussa vai kokeilisinko yksityistunteja. Ma en ole oikein tyytyvainen meidan opettajaan, han vaikuttaa kyllastyneelta eika selita uusia liikkeita lainkaan. Hanen tytar opettaa toista puolta ryhmasta ja han vaikuttaa tosi mukavalta. Mietintaan.


***


Ii pohti joulun sanomaa ja uskontoja eilen:

Ii: " Mummy, are you a muslim?"
Me: "No."
Ii: "Daddy, are you a muslim?"
Daddy: "No I'm not."
Ii: "Muslims don't clebrate Christmas."
Me: "No, they don't. It's not part of their religion."
Ii: "I know, muslims celebrate Eid. Mummy, what am I?"
Me: " Err, You're a christian."
Ii: "Yes, I want to be a christian 'cos I like Santa Claus and presents!"

Selva.

Joulusiivous tehty.

Eli kristallikruunun lasipalat pyyhitty puhtaaksi. Kyllapa taas kimaltaa, ensi jouluun asti.

Nyt olis edessa ulkomaille lahetettavien pakettien paketointi. Miten taa voikin jokavuosi olla yhta haastavaa. Jotenkin tuo postireissu on aina yhta hankala. En tieda miksi.

Piparikuusia

Tanaan on toivuttu eilisesta juhlapaivasta. Suomi-koulun joulujuhlassa nautittiin suomalaisesta joulupoydasta (ma olin uunivastaavana), glogista ja herkisteltiin kauneimpia joululauluja.

Sielta suoraan toisiin juhliin. Paaruuaksi autenttista intialaista, jalkkariksi etela-afrikkalaista triplecheesecakea ja omenakakkua kermasokerikastikkeella mmmmmmmmmm.... Tan porukan kanssa tapaamiset on aina yhta mukavia. Rento meininki, huumori hersyy ja lapset leikkii hienosti keskenaan. Yleensa koko ilta menee ilman mitaan suurempia tappeluita ja kadenvaantoa. Lapsilla siis. Mika on varsin jannaa, kun taallakin on kaynyt muutama kaveri playdateilla, ja joidenkin kanssa tulee kinaa samantien mita pienemmistakin asioista.

Aamulla sulattelin eilisia herkkuja spinningissa ja iltapaivalla vakersin Iin kanssa piparikuusia.Vien opettajille kouluun kiitokseksi tallaiset. Jos pysyvat pystyssa perjantaihin asti. Tai jos veisinkin ne jo huomenna!!??

Kaytiin myos garden centerissa valitsemassa Iille vuosittainen joulukoriste. Tasta on tullut meille tallainen jouluperinne. Taman vuoden koristeeksi tuli kultainen korkokantakena timantiikoristeella. Tosi bling :) Garden centerit on Englannin parasta antia. Mahtavia paikkoja joissa menee aina liian paljon rahaa, mutta mukaan jaa hyva mieli sekalaisten kasvisten ja salan lisaksi. Niin ja vakersinhan ma eilen aamulla Iille otsapannan (kuvassa) ja siihen pienen kukan. Hattua ajattelin alunperin, muttei karsivallisyys tai aika riittanyt pantaa pidemmalle.

First warning

Iin koulussa on "good on green"-korttisysteemi kaytossa. Eli tuhmuuksista saa keltaisen varoituskortin ja kahden keltaisen jalkeen punaisella kortilla paasee headteacherin juttusille. Meidan ikiliikkuja, ants in her pants, not naughty-just lively and enthusiastic, on varsin usein keltaisella. Viikon verran ehti olla vihrealla, kunnes tanaan taas varoituskortti vilahti. Opettaja kertoi suupieli nykien, etta Ii ja ystavatar olivat napanneet isomman pojan kiinni, toinen oli istunut paalla ja Ii oli laittanut huulikiiltoa (laukussa salaa kouluun kuljetettu) pojalle. Siis ei hel....... Mita tuohon sanoisi? Hapeillen tunnustan, etten osannut sanoa mitaan, purin vain poskea.

Mika tekee keski-ikaisesta naisesta infantiilin?

Tarkoitan tyyppia, joka on taantunut noin viisivuotiaan tasolle. Sopostellaan, lassytetaan, pukeudutaan disney-storen vaatteisiin jne. Mulla on pari tallaista tyokaveria, toisella lapsia (isoja), toisella kissoja. Aiti-ihminen lassyttaa, kaulailee (ei mua) ja piirtaa ilmoitustaululle hassuja kuvia. Kissojen kanssa elava "spinster" juo kahvinsa Hello Kitty-mukista, tuo evaansa toihin Hello Kitty- lunch boxissa ja avaa aamuisin luukun Hello Kitty-joulukalenterista. Siis kaikkea samaa mita Ii tekee. Kahvia lukuunottamatta. Olenkohan tosikko vai onkohan se muidenkin mielesta outoa, etta nelikymppinen fanittaa hello Kittya. Miehena juoksisin mailin (would run a mile), jos aamulla heraisin Hello Kitty-lakanoista.

***

Yhta haipakkaa muuten koko viikko. Eilinen vapaapaiva meni legs, bums, tumsissa (LBT), hammaslaakarissa (uusi kruunu suussa), housukaupoilla nextissa ja ilta pipareita paistaessa Suomi-koulun huomiseen joulujuhlaan. Loysin kivat mustat, satiiniset housut ja nyt on duunin xmas-do:n asukokonaisuus mietinnan alla. Vaihtoehtoina vanha, musta, pitka, klassinen mekko. Kiva, mutta vahan kyllastynyt tahan mekkoon. Satiinihousut ja monsoonin burgundyn varinen silkkitoppi tai oasiksen (viela postissa oleva) musta lyhyt mekko. Viikko aikaa miettia.

Huomenna olisi suomikoulun joulujuhlat ja sen jalkeen Hot Mamas and Crazy Bikers- Christmas Party. Mulle lankesi alkupalojen teko ja vaansin tanaan brie, caramelised shallot ja sundried tomato, creme fraiche-tortun. Lisaksi paistoin 45 pienta lihariisipasteijaa ja naita lapsille alkuun. Secret santa-pikkujoululahjat (lapselle, miehelle ja naiselle) on paketoituna (lapsen lahja on, haa haa, Hello Kitty- muki, Hello Kitty kaakaota ja Hello Kitty vaahtokarkkeja... say no more...). Eli elama on yhta juhlaa.

Ainakin huomenna.       

Toffee has arrived!!

Se on taalla. Oikeasti. Wooooohoooooooooooooooooooo!

Voi poop mika yo!

Ma olen virallisesti meidan synnarin poo-queen ja kovalla tyolla ansaittu lempinimi "winnie (the pooh)" paasi taas arvoon arvaamattomaan.
Toissynnyttaja, thick mec ja vahan huono ctg-kayra. Synnytysta joutui vahan vauhdittamaan kiwi-kupilla, hartiadystokia (TAAS!) ja pph (hemorrage). Verentuloa lopeteltiin kaikilla herkuilla, mm. misoprostol ja hemabate-yhdistelmalla, joka kylla lamaannuttaa verenvuodon, mutta relaksoi perapaata senkin edesta. Aitiparka oli yksin yrittanyt sangylta vessaan katetripussin ja tippatelineen kanssa, muttei aivan ehtinyt perille, vaan rajahti puolessavalissa. Tuloksen voi arvata, seinia myoten sain huonetta kuurata puhtaaksi. Onneksi mulla on sen verran sympaattiset tyokaverit, joita ei kylla paskatalkoot kiinnosta, mutta kuittailla asiasta kylla voi! Mrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Tama on taas naita tyon hohtohetkia. Ei se herkkua ole aidillekaan ja kylla ma mieluummin olen siivoojana kuin potilaana. Kunhan vaan muistaa tasta (liian yleisesta) sivuvaikutuksesta varoittaa etukateen. Mutta silti, miksi pahimmat paskojat aina sattuu mulle!!!!!!!!!!!! Mutta tosi mukava pariskunta muuten!


****



Eilen oli pikku oravaisen eka koulun joulunaytelma. Tosi kiva ja oravalla oli vuorosanatkin : "Oh no, what a dreadful snow storm!".  Ihana kuinka nuo pienet ei jannita lainkaan isolle yleisolle esiintymista. Kaikenlainen kuvaaminen oli tietysti kiellettya.

Ihana kuusentuoksu

Kuusi on pystyssa ja koristeltu. Kuusi muuttuu vuosi vuodelta varikkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Poissa on lapsettoman pariskunnan tyylilla koristeltu designkuusi (tai no tastakin voi olla montaa mielta. Talla lapsettomalla pariskunnalla oli vuosia pieni, varia vaihtava, valkkyva diskokuusi). Nykyisin kuusi on aito kuusi, jonka oksilla on sulassa sovussa balleriinat, siilit, kultapallot ja itse askarrellut pahviset joulusukat sun muut. Koti alkaa muutenkin olla joulukuosissa, muutamat valot viela ja pipareista rakennettu joulukuusi. Nain tallaisen kaverin facebookissa ja heti piti loistava idea napata. Kuvaa myohemmin kun ehtii pipareita paistamaan.

Piparitaikina valmistuu

Toffee poni

is out of stock edelleen toysrus:ssa ja argosissa ja Ebayssa joku ahne pyytaa siita jo £130. Loysin illalla ebaysta myyjan, joka suostui luopumaan Toffeesta 75 punnan pilkkahintaan!! Ja ilmaiset postikulut paalle. Tamahan tuntuu jo tarjousloydolta!

Yolla satoi lunta ja aamulla maa oli kolmen sentin lumikerroksen peitossa. Jannasin tuleeko koululta viestia, etta koulu suljettu lumen vuoksi! Ei sentaan viela tanaan. Paasin siis kesarenkailla luistelemaan Clairen luokse kahville. Claire asuu maen alla enka uskaltanut perille asti ajaa vaan jatin volvon maen paalle parkkiin. Viime talvena meidan volvo oli talla kadulla ainoa auto, jota joka ilta joutui tyontamaan. Kaikki muut autot paasivat ilman suurempia vaikeuksia perille. Ja me viela asutaan tien alkupaassa.

Alkuasukkailla ei ole mitaan tajua talvipukeutumisen suhteen. Lapset vetaa pikkukengissa, hameessa ja sadetakeissa, hatuista ja hanskoista puhumattakaan. Ma saan valista huvittuneita katseita karvahattuni ja lappalaisten nahkarukkasteni kanssa. Ja varsin arsyttava on lausahdus: " But you are from the cold country. You should be ok, you should be used to it?" "Yes I'm from the cold country and that's why I know how to dress properly!!!!!!"

Pipareita

Niin liikuttavaa pienen tyton joulun odotus.  5-vuotiaalle se vaan on niin jannittavaa ja sita hartaudella odotetaan. Hello Kitty- joulukalenteri hankittiin jo lokakuussa ja nyt se on nukkunut Iin vieressa viimeiset pari yota. Enaa yksi yo!! Voi tata riemua!

Aitikin on vahan joulufani, tykkaan koristella talon, leipoa pipareita ja kutsua vieraita. Monta jouluateriaa ollaan syoty ystavien kanssa jos ei sukulaisia ole ollut kaymassa. Suomessa ollaan vietetty joulua kaksi kertaa, muuten kotona taalla. Ikimuistoimpiin jouluihin kuuluu joulu Uxbridgessa vuonna 2004. Kokkasin perinteiset suomalaiset ruuat ja ystavia oli poydan aaressa Suomesta, Tanskasta, Etela-afrikasta ja Australiasta. Olin tuolloin raskaana 5 viikkoa ja T tyhjasi munkin punkkulasia ;)
Tosin pakanana taytyy tunnustaa, etta aikalailla markkinakulutusjuhlavoittoinen meidan joulu on, vaikka joulukirkossa kaydaankin Christmas carolsseja kuuntelemassa. Lahjoja on paljon, isoja ja pienia (Iin huolena on vahan ollut kun han kirjoitti ainoastaan nelja asiaa joulupukin listaan). Lahjalista oli tamannakoinen:

• Toffee poni (now known as toffee-effing-pony_)
• dvd
• dressing up
• sparkle barbie

Toffee poni on pehmolelu (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), joka saikahtaa kovia aania, liikuttaa paata, hirnuu, horahtelee ja syo pehmoporkkanaa! Toffee ponia ei loydy mistaan, out of stock joka paikassa paitsi ebayssa, jossa siita pyydetaan £70-120. ja amazonissa £90. Normihinta £47. Myonnan, etta olen alkanut asiasta jo lievaa stressia tuntemaan ja varautunut maksamaan lahemmas satasen PEHMOLELUSTA. Toffee ponista puhutaan usein ja ma olen vaivihkaa esitellyt Honey my baby ponya, mutta honey my baby pony ei kuulemma ole kiva!

Tassa vertailun vuoksi toffee (ylhaalla) ja honey.

Hrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

Pakkasta -2 ja aivan sairaan kylma.Koko maa vapisee lumimyrskyjen pelossa. Syyta pelkoon onkin, silla viime talvena lunta oli taallakin enemman kuin tarpeeksi. Vaikka ei sita niin paljoa edes tarvita, etta sita on yli tarpeiden. Aura-autoja ei ole ja jossakin vaiheessa kylla alkoi kyrsimaan toihin taaperrus lumenpeittoisilla jalkakaytavilla, joille oli ainoastaan pieni polku tallautunut. Roskiksia ei tyhjennetty moneen viikkoon, koulut oli kiinni ja mika parasta, monet synnytti kotiin, kun ei sairaalaan paassyt eika ambulanssitkaan ehtineet perille.

Oliskohan mulla termostaatti jotenkin rikki, kun tuntuu etta kylmansietokyky on tyystin havinnyt. 11 vuoden aikana olen Suomen talvessa vieraillut 3 kertaa. Viimeksi helmikuussa ja sita edellisesta kerrasta onkin 6 vuotta. Hitsi, etta oli hankalaa. Tonkko olo villahousut farkkujen alla, ja silla sekunnilla kun kauppaan astuu sisalle, alkaa hiki virtaamaan. Sisalla kuuma ja ulkona kylma. Tietty eihan mulla enaa oikein ole kunnon vaatteitakaan, etta siella extreme-ilmastossa parjaisi, mutta huh sita pukemisen ja riisumisen maaraa. Onhan se kaunista tietty. Mutta joka paiva oli niin hel****n kylma, ettei ulkona voinut kuvia ottaa, kun ei uskaltanut hanskoja ottaa pois. Ja joensuun torin lapi kulkeminen oli aivan tasan verrattavissa napajaatikon ylitykseen. Se tuuli!!!!!

Viime talven lumifiilareita meilta, melkein keskelta Englantia.

Ps. Opiskelija pysyi tolpillaan koko yon, vaikka sektioon paattyikin meidan synnytys tana yona. Ensi kerralla han kuulemma rohkaistuu ihan itse operaatiota katsomaan.