Joensuu ja vahan lunta

Olen naimisissa miehen kanssa, jonka elamanohjeena on aikalailla "nothing is impossible". Eli mita vaikeampaa jokin asia on, sen hauskempaa se tuntuu hanelle olevan. Maratoni on liian nopea, ultramaratoni parempi. Tammikuusta lahtien juoksuun han on saanut uutta haastetta jattamalla kengat narikkaan ja siirtymalla itsetehtyihin huarache-sandaaleihin tai juoksemalla taysin paljain jaloin.

Saavuimme lauantaina Joensuuhun ja iloksemme (?) matkalla alkoi lumisade. Perilla lampotila oli -2 ja maa valkoisena. Siis lenkille. (not me). Alkuun sandaalit jalassa, loppumatka paljain jaloin. Vaikka suomalaiset kovaa sakkia ovatkin, ei naky liene tavallinen Joensuussa. Poliiseitakin se kiinnosti ja KAKSI kertaa pysayttivat T:n ja kyselivat varsin huolestuneina :" are you asure you're all right? How far is home? You sure you're fine?". "Yes I'm fine, thanks. I do this all the time". No oli poliiseilla jotain raportoitavaa vuoron paatteksi ja onneksi heita oli kaksi autossa, ei kai kukaan olisi muuten uskonut :)