saavuin rinkka selassa Englantiin. Tuohon rinkkaan mahtui hyvin minimiin karsittu maallinen omaisuuteni. Olihan se erikoista valmistella muuttoa, moin ja lahjoitin huonekalut, vaatteet, verhot ja astiat ja huonekasvit. Jaljelle jai rinkallinen tavaraa, joka lahti mukaan ja veljen varastoon paatyneet haalahjat, mm. takit ja tyynyt, pentikin kulhoja ja muuta sekalaista salaa, hyodytonta paskaa ja papereita. Vuosi sitten kavin lopulta nuo paperit lapi ja loytyihan sielta mm. 11 vuotta Helsinkin kaupunginkirjastosta lainassa olleet kirjat (joita Helsingin Kaupunki todella tehokkaasti alkoi perimaan 10 v. laina-ajan jalkeen. Lahettivat jumalattoman laskun, oisko ollu n. €700 luokkaa. Juurikin tuosta syysta innostuin kamoja inventoimaan. Siskoni ystavallisesti palautti ne, anonyymina tosin, kirjastoon. Sanoi loytaneensa ne uudesta asunnostaan!!)
Muuttoa edelsi 1.5 vuotta keikkailua sairaanhoitajana ja perushoitajana ( seka parin kuukauden turskakeikka Pohjois-Norjassa) sukupuolitautien klinikalta vanhainkotiin ja kaikkea mahdollista silta valilta paivystyksesta syopaosaston kautta reumaosastolle. Seka YKSI iltavuoro katilona kattarin lapsivuodeosastolla.
Kovat oli ajat, erityisesti katilon toiden suhteen ja tyonantajien suhtautuminen tyontekijoihin sen mukaista. Aikamoinen noyryytysmentaliteetti oli useammallakin osastonhoitajalla tai vuorosta vastaavalla sh:lla. Huvittavinta kaikesta ehka olikin juuri joidenkin sh:n asenne. Muistan sisatautien osaston, jolla olin pari viikkoa toissa, joinakin paivina sh:na ja joinakin paivina ph:na. Siella yhden sh:n suhtautuminen minuun riippui aivan siita milla nimikkeella olin minakin paivana toissa. Voi myotahapean maaraa! Puolitoista vuotta tosiaan kestin tuota keikkarumbaa ja sitten paatin lahtea katilon toiden perassa tanne. Oli jotenkin outoa tulla aivan painvastaiseen tilanteeseen, jossa oli kova pula katiloista ja tyonantajat suorastaan kilpailivat hakijoista. Ja tyonantajien suhtautuminen oli taas sen mukaista.
Muuten en mielellani tuota aikaa muistele, vaikka muutto onkin ollut tietysti yksi isoimmista asioista elamassani. Muuttoon liittyi paljon surua ja rankkoja asioita avioeron muodossa, mutta se on elettya elamaa, taaksejaanytta ja virheista taytyy vaan yrittaa oppia. Taytyypa kaivaa jostain vanhoja kuvia nurselan ajoilta. Nursela= tyopaikka-asuntola, jossa pitkan, ikavan varisen kaytavan varrella oli pienia huoneita. Pienissa huoneissa 50-luvulta olevat huonekalut, sanky, yopoyta, vaatekaappi, pieni kirjoituspoyta ja tuoli. Nurkassa lavuaari. Kaytavan paassa oli suihkut ja kylpyammeet. Toki nurselan aikoihin mahtuu paljon mukaviakin muistoja, kiitos mm. naapurieni Sannan ja Marin. Ja tyomatka oli lyhyt, pihan poikki sairaalaan. Nyt tuo sairaala (ja nursela) on purettu ja tilalle rakennettu miljoona-asuntoja. Onhan sijainti aivan loistava, Chiswick, London W4.
Jaan tuon tunteen vuosituhannen vaihteen aikaisesta työtilanteesta! Sait sen palautumaan hyvin mieleeni...
ReplyDeleteMutta toista on nyt! Täällä, Karjalan kunnailla, töitä riittää.
Ajauduin jostain, mahdollisesti jonkun blogin kautta, seurailemaan kirjoituksiaisi ja mielenkiinnolla olenkin lukenut saarivaltiokätilön työstä. Itse palauduin seitsemän vuotta sitten kotiseudulle kymmenen Helsinki-vuoden jälkeen ja tyytyväinen olen ratkaisuun ollut!
Niina, mukava kuulla etta tilanne on parempi nykyisin! Joko siella on toita katiloillekin? Sakin olet hoitoalalla? Mita toita teet? Miltahan tuntuisi palata Suomen tyoelamaan?
ReplyDeleteKätilönä olen minäkin ja kyllä täällä nykyisin on aika lailla työntekijän markkinat kätilöilläkin. Olen töissä synnytys- ja naistentautien yksikössä, jossa kierrämme vuodeosastojen ja synnärin välillä. Nyt, tänä yönä, olen naistentautien osastolla valvomassa. Mielenkiintoinen voisi paluu olla. Voisin kuvitella joidenkin käytänteiden poikkeavan toisistaan. Työskenteletkö minkälaisessa yksikössä? Kuinka paljon synnytyksiä vuodessa? Onko teillä paljon toimenpiteitä vaiko enemmän luonnonmukaista? Mielenkiinnolla kuulisin näitä juttuja :) Työniloa sinne!
ReplyDeleteHei Niina,
ReplyDeleteKylla varmaan eroaa kaytannot aika lailla. Tai no, enhan ma oikein tieda, kuinka siella nykyaan on, vertailen aina opiskeluaikojen kaytantoihin eli 94-98.
Suurimmat erot varmaan loytyy papereiden kirjoittamisessa, dokumentoinnissa. Taalla potilaat valittaa kovasti ja sairaaloita haastetaan helposti oikeuteen pienistakin asioista. Kaikki, siis aivan kaikki on kirjoitettava papereihin ja usein viela monelle eri paperille. Ajatus on se, etta: "if it's not written, it's not done". Eli naihin paperihommiin tuhraantuu paljon aikaa.
Positiivista taas on monet kurssit ja oman ammattitaidon kehittaminen. Tahan on paljon mahdollisuuksia ja sita jopa sinulta odotetaan. Tyon puolesta on pakollisia opintopaivia kerran vuodessa, esim. obstetric emergencies, elvytys (aikuisen ja vastasyntyneen), lastensuojely ym. Yhteensa naita pakollisia opintopaivia on n. nelja.
Luonnonmukaisuutta suositaan ja kovasti sairaalat yrittavat tahan panostaa. Asiakkaat on (osa) vaativia ja tietavat tarkkaan mita haluavat. Monen sivun mittaiset synnytyssuunnitelmat ei ole harvinaisia ja nama asiakkaat on valista stressaavia, koska heidan asenne sairaaloita kohtaan usein on, etta siella tehdaan vaan pihteja ja sektioita kaikille. Usein taustalla on jostakin syysta peruuntunut kotisynnytys. Lahes jokaisessa sairaalassa on allas ja vesisynnytykset ovat aika suosittuja. Meilla sairaala tarjoaa aromaterapia-koulutusta ja oljyt on saatavilla. ma tykkaan aromaterapiasta ja aika usein hieron aiteja, kun vain tilanne sen sallii.
Kotisynnytyksia on jonkin verran. Nstional average on 2.3% luokkaa. Meidan sairaalassa tuo luku on lahella kolmea prosenttia. Itsekin olin nelja vuotta community katilona, eli neuvolaa, lapsivuodekaynteja kotona ja kotisynnytykset. Tyohon kuuluu paivystykset ja nama on aika vasyttavia, varsinkin viimeiset kaksi vuotta, kun matkaa sairaalaan mulla oli n. 40 km. Vaihdoin tyopaikaa 1.5 v sitten tahan ihan lahelle. Aika iso ja kiireinen sairaala. 6000 synnytysta vuodessa. Meilla on yovuorosa yleensa 8 katiloa ja yoaikaan synnarin yhteydessa on svo, joka hoidetaan synnarin katiloiden toimesta eli hei hulinaa! Tosin tama sairaala on parhaiten miehitetty kaikista, joissa olen tahan asti ollut toissa.Taalla on oikeasti 1-to-1 care synnytyksessa eli ei tarvitse hoitaa kuin yhta synnyttajaa kerrallaan. Kiireisina oina soitetaan paikalle community katiloita ja osastoilta katiloita.
Taalla on aika tarkat guidelinesit joka asiaan, eli sinallaan helppo tyoskennella, mutta jos jotaikin menee pieleen, niin notesit kaydaan taikammalla lapi, etta oletko tehnyt jokaikisen asian juuri pilkulleen guodelinesien mukaisesti, eli vahan kaksiterainen miekka. Tassa pikaisesti jotain :)