Pipareita

Niin liikuttavaa pienen tyton joulun odotus.  5-vuotiaalle se vaan on niin jannittavaa ja sita hartaudella odotetaan. Hello Kitty- joulukalenteri hankittiin jo lokakuussa ja nyt se on nukkunut Iin vieressa viimeiset pari yota. Enaa yksi yo!! Voi tata riemua!

Aitikin on vahan joulufani, tykkaan koristella talon, leipoa pipareita ja kutsua vieraita. Monta jouluateriaa ollaan syoty ystavien kanssa jos ei sukulaisia ole ollut kaymassa. Suomessa ollaan vietetty joulua kaksi kertaa, muuten kotona taalla. Ikimuistoimpiin jouluihin kuuluu joulu Uxbridgessa vuonna 2004. Kokkasin perinteiset suomalaiset ruuat ja ystavia oli poydan aaressa Suomesta, Tanskasta, Etela-afrikasta ja Australiasta. Olin tuolloin raskaana 5 viikkoa ja T tyhjasi munkin punkkulasia ;)
Tosin pakanana taytyy tunnustaa, etta aikalailla markkinakulutusjuhlavoittoinen meidan joulu on, vaikka joulukirkossa kaydaankin Christmas carolsseja kuuntelemassa. Lahjoja on paljon, isoja ja pienia (Iin huolena on vahan ollut kun han kirjoitti ainoastaan nelja asiaa joulupukin listaan). Lahjalista oli tamannakoinen:

• Toffee poni (now known as toffee-effing-pony_)
• dvd
• dressing up
• sparkle barbie

Toffee poni on pehmolelu (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), joka saikahtaa kovia aania, liikuttaa paata, hirnuu, horahtelee ja syo pehmoporkkanaa! Toffee ponia ei loydy mistaan, out of stock joka paikassa paitsi ebayssa, jossa siita pyydetaan £70-120. ja amazonissa £90. Normihinta £47. Myonnan, etta olen alkanut asiasta jo lievaa stressia tuntemaan ja varautunut maksamaan lahemmas satasen PEHMOLELUSTA. Toffee ponista puhutaan usein ja ma olen vaivihkaa esitellyt Honey my baby ponya, mutta honey my baby pony ei kuulemma ole kiva!

Tassa vertailun vuoksi toffee (ylhaalla) ja honey.

Hrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

Pakkasta -2 ja aivan sairaan kylma.Koko maa vapisee lumimyrskyjen pelossa. Syyta pelkoon onkin, silla viime talvena lunta oli taallakin enemman kuin tarpeeksi. Vaikka ei sita niin paljoa edes tarvita, etta sita on yli tarpeiden. Aura-autoja ei ole ja jossakin vaiheessa kylla alkoi kyrsimaan toihin taaperrus lumenpeittoisilla jalkakaytavilla, joille oli ainoastaan pieni polku tallautunut. Roskiksia ei tyhjennetty moneen viikkoon, koulut oli kiinni ja mika parasta, monet synnytti kotiin, kun ei sairaalaan paassyt eika ambulanssitkaan ehtineet perille.

Oliskohan mulla termostaatti jotenkin rikki, kun tuntuu etta kylmansietokyky on tyystin havinnyt. 11 vuoden aikana olen Suomen talvessa vieraillut 3 kertaa. Viimeksi helmikuussa ja sita edellisesta kerrasta onkin 6 vuotta. Hitsi, etta oli hankalaa. Tonkko olo villahousut farkkujen alla, ja silla sekunnilla kun kauppaan astuu sisalle, alkaa hiki virtaamaan. Sisalla kuuma ja ulkona kylma. Tietty eihan mulla enaa oikein ole kunnon vaatteitakaan, etta siella extreme-ilmastossa parjaisi, mutta huh sita pukemisen ja riisumisen maaraa. Onhan se kaunista tietty. Mutta joka paiva oli niin hel****n kylma, ettei ulkona voinut kuvia ottaa, kun ei uskaltanut hanskoja ottaa pois. Ja joensuun torin lapi kulkeminen oli aivan tasan verrattavissa napajaatikon ylitykseen. Se tuuli!!!!!

Viime talven lumifiilareita meilta, melkein keskelta Englantia.

Ps. Opiskelija pysyi tolpillaan koko yon, vaikka sektioon paattyikin meidan synnytys tana yona. Ensi kerralla han kuulemma rohkaistuu ihan itse operaatiota katsomaan.

Opiskelija

Maanantaiyona mulla oli "pikkuopiskelija", 3:n vuoden kurssilainen (suoraan katiloksi, ei aiempaa sh-koulutusta), aloittanut kuitenkin jo viime huhtikuussa ja nahnyt 4 kotisynnytysta. Maanantai oli hanen ensimmainen vuoro synnarissa ikina. Onhan synnari opiskelijalle pelottava paikka, muistan kuinka sita itsekin silloin joskus alkuun jannitti. Vuoron alku oli rauhallinen, eika meilla ollut synnyttajaa, joten ehdittiin hyvin kayda perusjuttuja ja odotuksia lapi.

Puolen tunnin paasta sisaan kaveli multip (multipara-monisynnyttaja) melkein taysin auki, 15 min kuluttua oli vertex visible ja nopeasti paa sitten syntyikin. Tassa vaiheessa opiskelija juoksi ulos huoneesta sanaakaan sanomatta ja kaamea kumahdus kuului perasta. Ma pitelin juuri syntynytta vauvaa kasissa ja sen verran paasin venymaan, etta nain opiskelijan makaavan lattialla. Hatakello ja apujoukot paikalle. Kolleegat ryntasivat huoneeseen, siirsivat tajuttoman opiskelijan pois tielta ja tsekkasivat ensin onko mulla kaikki ok. Olivat kuulleet kumauksen ja samaan aikaan loppui aidin huuto (kun vauva syntyi). He ajattelivat tietysti, etta nyt sattui aidille jotain, aiti tippui sangylta, collapsed tai muuta. We'll deal with the student later. Tassa vaiheessa aiti kysyy hadissaan "what's happening?". Aiti sangylla kontillaan, joten missasi kaiken actionin. Mies: "midwife fainted". Tahan mun oli pakko korjata, etta"No, not the midwife. Just the student. Midwife is still standing". Oh Dear.

Saa nahda, onko mun opiskelija tanaan yovuorossa. Hanella kesti yllattavan kauan selvita pyortymisesta, valitteli kovasti paakipua ja viettikin loppuyon paivystyksessa. Toivottavasti ei ole mitaan vakavampaa taustalla, epilepsiaa tai muuta, silla hanella oli tajuttomuuskohtauksen aikana urine incontinence. Ei mitaan kouristusta kuitenkaan, mutta eihan normaaliin pyortymiseen kuulu rakon pettaminen. Nain on kuulemma hanelle kaynyt ennenkin.

Mulla oli yon aikana toinenkin synnyttaja ja opiskelija. Tama opiskelija hoiti synnytyksen hienosti, mutta aikalailla puuttuu kylla kokonaisnakemys ja valmistautuminen viela. Synnyttajan/synnytyksen hoito on vahan kuin marionetilla leikkisi. Monta narua ja kaikkia naita taytyy yhtaaikaa hallita ja kasitella. Ja aina taytyy olla "One step ahead" ja valmistautunut kaikkeen.
Ja itse asynnytyksen hoitohan on tassa tyossa se helpoin osa, kaikki muu ymparilla  vaatiikon jo enemman kokemusta.

Taman synnyttajan mies oli Lebanonista, Nokialla toissa ja tyon puolesta kay usen Suomessa. Han kertoi saavansa Nokia-badgen avulla monesta paikasta alennusta Suomessa :) .

Winter Wonderland, Hyde Park, London

Hot Mamas and Crazy Bikers had another outing yesterday. Talla kertaa kohteena Winter Wonderland Hyde Parkissa. WW ylitti ainakin mun odotukset. Bratwurst ja mulled wine maistui Bavarian Villagessa ja lapset ja aikuisetkin nautti laitteista. Joulupukkiakin paasi jututtamaan (ja vielapa ilmaiseksi!!) ainoastaan puolen tunnin jonotuksen jalkeen. Ii sai hysteerisen itkukohtauksen eika paastanyt mua power toweriin (66m korkea torni, joka ampuu ylos ja sielta tiputtaa sitten taas alas). Onhan se laite aika hurjan nakoinen ja hanta nyt vaan se pelotti niin kovasti. Daddyn olisi ollut valmis paastamaan, mutta ei aitia :) Rahaa paloi alyttomasti, mutta mukaan jai iloinen mieli, punaiset posket ja vasyneet jalat.

Hot Mamas and Crazy Bikers: Iin ihan ekoja tarhakavereita (TLC) ja vanhempia. At the moment, 8 aikuista, 7 lasta. Tapaamiset miten milloinkin. Useamman kerran vuodessa kuitenkin talla kokoonpanolla.

Eilen iski mania.

Nain luistelun jalkeen Loaa (Nigella Lawsonin laihempi kaksoisolento) kaupungilla. Kahvittelun jalkeen katselin vahan pikkujoulumekkoja ja satuin kavelemaan kampaamon ohi (as you do). Kavelin sisaan, kysyin aikaa (nyt heti) jollekin ei niin juniorille ja Roland otti mut vastaan. "Can I have it short, please?" "How short?" "Well, short like yours, yes, that would be nice. Thanks." Hetkea myohemmin kavelin kadulle pirteassa poikatukassa (as you do). Matkalla poikkesin viela Bootsissa hakemassa tukkavarin,yovoiteen ja kassajonossa nappasin viela CK One hajuveden mukaan. Why?

Mania jatkui kotona leikkihuoneen puunaamisen ja huonekalujen jarjestelyn merkeissa. Iin huoneesta (ylakerrasta) pitaisi siirtaa valkea pieni kirjahylly alakertaan nukkekodille ja vanha ruskea kaappi joutaa kaatikselle. Tyhjensin valkoisen kirjahyllyn ja sain hivutettua sen rappusille. Kaksi rappusta myohemmin joku jarjenaani jossain sanoi, etta kylla ma taidan oikeesti jaada hyllylle kakkoseksi rapuissa. Odotellan sitten sita "vahvempaa astiaa" (ja pah!) kotiin. 

Olikohan tahan maaniseen kaytokseen syyna viiden paivan sohvamaratonin aiheuttama totaalikyllastyminen vai ihan vaan vanha kunnon PMS?


Hammas ei ole vaivannut lainkaan keskiviikon jalkeen. Eihan tata oikein voi uskoa todeksi eika varsinkaan kovin kovaan aaneen puhua ;)

Halleluuja, talvi on taalla!

Paivittain koulun loppumisaikaan koulun ulkopuolella paivystavaa jaateloautoa ei ole nakynyt viikkoon!!

Paivittainen jaatelon kinuaminen sen sijaan jatkuu edelleen.

Paska olo antibiooteista.

Alkaa vissiin maha protestoimaan kolmatta kuuria kuukauden sisaan. Metronidazole on kylla sellaista myrkkya vissiin, ei siita muuten nain yoks olo tulisi. Uskaltaiskohan varovasti koputtaa puuta ja toivoa toipumista. Helvetillinen kipu ei ole palannut, vaikka muuten tekeekin kipeaa ja olo on kuin jyran alle jaanyt. Tanaan oli ensimmaisen kerran myos nalka sitten viime perjantain ja oksutaudin jalkeen. En uskaltanut toihin viela taksikaan yoksi. Kylla siella pitaa olla aikalailla 100% kunnossa, jos meinaa selvita. Loysin apteekista probiootteja, auttaiskohan nuo ja kuinka nopeasti. Ei niista haittaakaan ole, joten piti ostaa kokeiltavaksi.

Paiva meni sohvalla, nukuin pari tuntia ja surffailin netissa. Tilasin amazonilta Gavin&Staceyn series 1-3 ja Christmas Specialin. £14 postikuluineen, bargain! Ja olihan tassa paivassa muutakin positiivista, posti toi LUISTIMET!!!!! Jeeeee. Perjantaina taas treenaamaan.

Hermonriekale pihalla ja ma hermot riekaleina. Kipu yltyi yolla niin pahaksi, ettei nukkumisesta tullut mitaan. Siis en ikina ole kokenut moista hammassarkya. Aamulla itku silmassa suunnattiin kohti Heathrowta jalleen. Ystavallisesti T peruutti tyopaivan ohjelman ja lahti mulle kuskiksi. Ei mulla olisi tullut ajamisesta mitaan. Neljan tunnin reissuhan siita tuli. Nain samalla kahta laakaria, toinen naista kirurgi, joka yritti poistaa hammasta, eika selvastikaan uskonut mua, kun sanoin etta viela se sun instrumentti (viiden puudutuspiikin jalkeen) tuntuu teravana. Sanoi vaan, etta " you're too stressed, too tense, that's why you feel it. I think you need sedation". Bullshit, se ei vaan ollut tarpeeksi puutunut! Onneksi mun luottolekurilta loytyy melkein vuosikymmenen mittaisen hoitosuhteemme myota enemman ymmarrysta mua ja mun heikkohermoisuutta kohtaan. Ekstrapiikki jonnekin syvalle (sattui niin pirusti) ja johan meni viimeinenkin tunto. Iloisesti (?) paasi han juurenpoistoon. Mulla soi kuulokkeissa Suede (Best of) ja volyymi vaan lisaantyi rassaamisen myota. Saa nahra kuin kay, jos hyvin kay niin juuresta johtuva kipu hellittaa piankin (parin paivan sisaan), sen sijaan tan paivaisesta puoskaroinnista riittaa kipua kuulemma viikoksi. Nice. Onneksi sain vahan tujumpia kipulaakkeita mukaan (dihydrocodeine), mutta ei niitakaan viiti ennen nukkumaan menoa ottaa. Ainakin edellisella kerralla tuli huono olo.On taa yhta valivalitusta. Onneksi sentaan ehdin eilen nahda Martaa nopsasti studiolla. Tan paivaiset treffit kun meni sivu suun.

Harmi ettei pikkujoulut ole talla viikolla. Alkaa olla sen verran littea maha kaikkien naiden oksentelujen ja hammasstoorien jalkeen, etta mekko kuin mekko nayttais hyvalta eika valttamatta kukaan alkais kyselemaan laskettua aikaa. Kiinteaa ruokaa tekis mieli, mutta puuro- ja jugurttilinjalla toistaiseksi.

Ja helvetillinen hammassarky!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Enaa ei auta kodeiini, paracetamol,ibuprofeeni. Laakari maarasi hampaanpoiston. 3-6 kk jono. Ei lisattavaa. Perkele.

yook oksutauti

Kiireisen viikonlopun suunnitelmat meni totaalisesti uusiksi. Alkuperaiseen ohjelmaan kuului eiliselle bodypump, Hugon 1-v synttarit ja iltavuoro. Talle paivalle aamuvuoro ja Martan nayttelyn avajaiset Hammersmithissa. Nain Dagmaraa perjantaina luistelun jalkeen ja han tarjosi lounaaksi pastaa ja puolalaista kasvismakkarasekoitusta. Illalla kahdeksalta alkoi huono olo ja heikotus ja yhdeksalta oksentelu. Eilinen meni sohvalla. Tanaan alkaa elama voittamaan, kyljet ja kurkku viela kipeana oksentelusta. Olikohan kyseessa ruokamyrkytys vai joku muu popo? T ja Ii molemmat ok, joten ehka kallistun ruokamyrkytyksen puolelle. No ehka se selviaa viikolla, kun naen Dagmaraa taas. En vaan viitsi suoraan sanoa, etta juu oli kiva nahda perjantaina, kiitos lounaasta, olin sick as a dog all night :) Kai tasta illaksi selviaa Hammersmithiin. Marta tulee yoksi nayttelyn jalkeen. Ihanaa nahda pitkasta aikaa. Ryokaleet muutti Lyoniin vuosi sitten ja nauttivat taysin rinnoin ranskalaisesta elamasta.

Luistelukurssilta

Terveisia. Meidan ryhma on jaettu kahteen, toisessa aivan aloittelijat ja toisessa ne, joilta loytyy jo vahan tasapainoa. Aivan aloittelijoissa on mies, paalle neljankympin, Intialainen ja tanaan siis toista kertaa (tai kolmatta) terilla. Mies tulee kurssille yksin ja mun uteliaisuushan herasi heti ja tanaan piti hanta vahan jututtaa. Han kertoi, etta tulee kurssille "salaa". Salassa 7-vuotiaalta tyttareltaan. Han oli vienyt tyttaren luistelemaan Windsorin ice rinkille kaksi vuotta sitten jouluna. Tuolloin oli siis hanen elamansa ensimmainen kerta luistimilla eika tytar ollut kuulemma ollut lainkaan "impressed" isansa taidoista. Tana jouluna han aikoo vieda tyttarensa uudestaan luistelemaan ja haluaa yllattaa taman taysin. Lisatehoa ja vaikutusta asiaan tekee myos, se etta tyton aiti (ei koskaan luistimilla) vie tyton luistelemaan ensin ja sen jalkeen isa!!! What a cunning plan! ihana isa.

Hullut tyokaverit

Olipas mukava yo kun oli mukavat tyokaverit. Suurinosa on onneksi mukavia ja yleensa oisin on rento meno kiireesta huolimatta. ALkuun kylla ajattelin kauankin, etta onpas varsin klikkipaikka, mutta kun olen vuoden verran (yes really!) totutellut, tutustunut ja makustellut, niin paikkahan on mita mainioin. Aina valista. Ensimaista kertaa vuosiin ma oikein innolla odotan pikkujouluja. Mekko tarvis loytaa. Koskahan ehtis shoppailemaan.

Tuuli ulvoo ja vetta sataa. Kohta schoolrun eli Ii kouluun. Kouluun menee kavellen 10 minuuttia, mutta kylla vaan kummasti auto houkuttaa naina sateisina paivina ja varsinkin yovuoron paalle. Ei millaan viittis kavella vaikka nopeammin melkein paasee kavellen kuin autolla. Ja autoakaan ei saa parkkiin koulun ulkopuolelle. Juu, autoillaan tanaan. Onneksi iltapaivaksi ei ole mitaan suunnitteilla. Taidanpa poltella vaniljakynttilaa ja tuikkuja Suomen lomalta tuoduissa kivi-tuikuissa. Ne on nyt mun uusin kerailykohde. Aidilta sain kaksi turkoosia synttarilahjaksi mukaan ja itse ostin kaksi kirkasta. Seuraavalla reissulla kartutetaan kokoelmaa lisaa.

Ainakin sata

- Mummy, how old are you?
- 37
- Is that two numbers or three?
- No kaksi!!!!!! Edes mummo ei ole kolmea numeroa, vaikka onkin tosi tosi vanha.

Luistelukurssi

Ensimmainen luistelukurssi takana. London 2012 tahtaimessa! Tunnin aluksi venalainen opettaja Alex katsoi mua ja kysyi : "Are you russian?" No ita-rajalta aika lahelta Venajaa, mutten ihan kuitenkaan. Fiona katsoi vieressa kummissaan :) . Fiona vietti puolet tunnista jaahypenkilla jaapussi polvella, ma selvisin talla kertaa ruhjeitta. Ihanan virkistava kokemus, mukavaa opetella jotain uutta, tai kerrata vanhaa kunnolla. Jospa ne todella ruostuneet taidonrippeet tasta vahan palautuisivat.

Unohdin Iin koulukuvauksen tanaan. Hyi mua. Onneksi sentaan oli porro kammattu aamulla, mutta olisihan siihen voinut jotain koristetta tai pampulaa lisata. Au naturellina siis.

Kai mun tarvii todellakin hankkia (ja kayttaa) sellainen familyplannerweekorganiser-kalenteri. Alkaa asiat unohtumaan, lahimuisti patkii ja tuplabuukkauksia tapahtuu.

Viikonlopun ohjelmassa spinning aamulla, luistinten metsastys, paivaunet ja yovuoro. Sunnuntaina kestitaan kaivattuja vieraita iltapaivalla. Mitahan laittaisi ruuaksi? Jospa ma teenkin jo huomenna lasagnen valmiiksi. Kuinka se lammitetaan seuraavana paivana? koko vuoka siis? En kuitenkaan viitti vetaa annoksia mikrossa kuumaksi. En jaksais alkaa kokkaamaan heti unilta herattya yovuoron jalkeen.

Tanaan Iin koululla bonfire-nightin kunniaksi ilotulitus. Sinne siis kohta.

Kirkko

Iin luokka kavi tanaan kirkkoon (Church of England) tutustumassa. Ii oli tasta kovin innoissaan eilen ja kertoi tohkeissaan, etta: " you know what mummy, in the church there is a  god or a funfair". Ookei. Huvipuistoa han ei enaa tanaan maininnut, sen puuttuminen ei iloa laimentanut ja kaikinpuolin oli tyytyvainen retkeen. Ja nyt pommittaa aitia jeesus ja jumala-kysymyksilla.