Pipareita leipoessa iski kova kotimaan kaipuu. Varmaan se on tama vuodenaika ja se, ettei kesalla tullut kunnon lomalla kaytya Suomessa. Ihan pikaisella viiden paivan reissulla vaan. Unelmoin kaihoissani talon ostosta Ahveniselta, joka on yksi maailman kauneimpia paikkoja, mutta samalla kylla kauneudestaan huolimatta vallan tylsa paikka. Keskella ei mitaan. Hulluksi kai siella oikeasti tulisi kuukaudessa. Tai ehka ma oppisin kalastamaan ja talvellahan voisi tehda jaalyhtyja. Ja lumitoita. Youtubesta etsin suomalaisia joululauluja ja johan sielta ensimmaisena kajahti hyvin mollivoittoisesti urkusaestyksella Sylvian joululaulu. Yksi kappale suomalaisia joululauluja riitti, ei meinaan mieliala kohentunut yhtaan sita kuuntelemalla. Ehka tama on ohimenevaa ikavaa. Taytyisi kai menna lomalle, etta paasisi nakemaan ja kokemaan ne suomalaisten huonot puolet, joita ei ikavoidessaan viitsi ajatella. Kaukaa katsottuna on helppo kaunistella asioita ja elaa jossain menneisyydessa. Niisk, taidanpa ottaa muumimukillisen glogia ja tontunmallisen piparin.
No comments:
Post a Comment