Elaman raakuus iski iski lujaa vasten kasvoja toissa tana aamuna. Toihinlahtiessa katselin joulukuusen vilkkuvia valoja vahan haikeana, mutta myoskin helpottuneena. Jalleen yksi, ihana, ystavien kanssa vietetty joulu takana. Kaksi paivaa toita ja sitten LOMA! Niin se vaan taas meni, joulunaika nopeasti.
Toissa potilaana ensimmaista lastaan odottava pariskunta, rv 36+5. Huono olo, oksetus ja vatsakipu oli herattanyt hanet puoli kolmelta yolla .Hieman verta pyyhkiessa. Puhelimessa oli neuvottu tulemaan tarkastukseen. Sairaalassa ei sydanaanta, istukan takana hyytyma. Kaynnistys. Synnytys. Pieni tytto, taydellinen. Aidin "It's not fair" itkunsekainen huuto soi edelleen mielessani. Joulu ei ole koskaan heille enaa samanlainen.
Kyyneleet valuivat minultakin aidin jutellessa kuolleelle tyttarelleen: "Baby please wake up. Please wake up baby".
No comments:
Post a Comment