Tama lista on todenmukaisuudessaan loistava. Ensimmainen asia, jonka mina tuolta listalta opin, oli illallis/kylaily/kahvittelukutsu. Ajattelin kuinka ihanaa kun kaikki ovat niin ystavallisia ja haluavat tutustua minuun kunnolla. Noh, pian huomasin, etteivat nama "kutsut" koskaan toteudu, tuo on VAIN JA AINOASTAAN kohtelias tapa paattaa keskustelu eika tarkoita yhtaan mitaan. Suomalaisen suoraluonteisuus on valilla koetuksella tassa ylikohteliaassa (=kaksinaamaisessa) maassa ja muutaman kerran olen saanut pitkia katseita. Tosin on siita joskus apuakin, varsinkin hankalien potilaiden/omaisten kanssa. Olenkin tullut tulokseen, etta Englantilaiset ovat kaikessa monimutkaisuudessaan kieroja. Vahan niinkuin Savolaiset. Sanoo han Karjalaisen auktoriteetilla.
Kiitos, kantapään kautta täällä naapurisaarellakin opittu 13 vuoden aikana.
ReplyDeleteTuo illalliskutsu toimii myös niin päin, että "soitan kun olen lähellä niin piipahdan käymään" - eipä ole soittoja kuulunut eikä ketään näkynyt. Ei näkynyt edes niinä vuosina, jotka asuin Dublinin keskustassa ;O)) Alkukuukausina oikeasti odotin soittoa ja kyläilyä "seuraavana lauantaina" kun työkaveri oli sanojensa mukaan tulossa keskustaan muutenkin.
Ok eli irkut ovat samanlaisia kuin naapurinsa. Suomalainen, joka ei puhu eika pussaa, saa kylla valista olla ihmeissaan naitten kanssa :) Tai siis puhuuhan se suomalainen, mutta vain vahan ja asiaa.
ReplyDelete