Monday, 26 December 2011

It's not fair

Elaman raakuus iski iski lujaa vasten kasvoja toissa tana aamuna. Toihinlahtiessa katselin joulukuusen vilkkuvia valoja vahan haikeana, mutta myoskin helpottuneena. Jalleen yksi, ihana, ystavien kanssa vietetty joulu takana. Kaksi paivaa toita ja sitten LOMA! Niin se vaan taas meni, joulunaika nopeasti.

Toissa potilaana ensimmaista lastaan odottava pariskunta, rv 36+5. Huono olo, oksetus ja vatsakipu oli herattanyt  hanet puoli kolmelta yolla .Hieman verta pyyhkiessa. Puhelimessa oli neuvottu tulemaan tarkastukseen. Sairaalassa ei sydanaanta, istukan takana hyytyma. Kaynnistys. Synnytys. Pieni tytto, taydellinen. Aidin "It's not fair" itkunsekainen huuto soi edelleen mielessani. Joulu ei ole koskaan heille enaa samanlainen.

Kyyneleet valuivat minultakin aidin jutellessa kuolleelle tyttarelleen: "Baby please wake up. Please wake up baby". 



Wednesday, 21 December 2011

What the English really mean

Facebookissa on taman viikon kiertanyt tallainen "kaannos" Englantilaisten sanonnoista. Voi kun joku olisi antanut minulle taman 12 vuotta sitten. Ainoan "kaannoksen" jonka sain, oli ensimmaisena tyopaivana kollegan kirjoittama kolmesivuinen lista useimmin kaytetyista lyhenteista. Oli siina kotilaksya pariksi illaksi ja kylla meinasi alkuun menna sekaisin SROM, PROM, PPROM ja ARM muista puhumattakaan.

Tama lista on todenmukaisuudessaan loistava. Ensimmainen asia, jonka mina tuolta listalta opin, oli illallis/kylaily/kahvittelukutsu. Ajattelin kuinka ihanaa kun kaikki ovat niin ystavallisia ja haluavat tutustua minuun kunnolla. Noh, pian huomasin, etteivat nama "kutsut" koskaan toteudu, tuo on VAIN JA AINOASTAAN kohtelias tapa paattaa keskustelu eika tarkoita yhtaan mitaan. Suomalaisen suoraluonteisuus on valilla koetuksella tassa ylikohteliaassa (=kaksinaamaisessa) maassa ja muutaman kerran olen saanut pitkia katseita. Tosin on siita joskus apuakin, varsinkin hankalien potilaiden/omaisten kanssa. Olenkin tullut tulokseen, etta Englantilaiset ovat kaikessa monimutkaisuudessaan kieroja. Vahan niinkuin Savolaiset. Sanoo han Karjalaisen auktoriteetilla.


Monday, 19 December 2011

It ain't pretty

Joidenkin leivontablogien innostamana makin paatin (taas) kokeilla piparkakkutaloa. Luin vahan ohjeita pikeerin tekoon ja mallin leikkasin muropaketista. Mielessani nain symmetrisen, siististi koristellun, disney-piparitalon. Tallainen siita sitten tuli:


Vahan se on vinksallaan. Koristeet tippumaisillaan, pipari-inesin jalka kipsattu ja jaapuikot jo katkeilleet.



Eika meilla koiraakaan ole. Tama vaan oli hepompi tehda kuin akvaario.

Pipareita leipoessa iski kova kotimaan kaipuu. Varmaan se on tama vuodenaika ja se, ettei kesalla tullut kunnon lomalla kaytya Suomessa. Ihan pikaisella viiden paivan reissulla vaan. Unelmoin kaihoissani talon ostosta Ahveniselta, joka on yksi maailman kauneimpia paikkoja, mutta samalla kylla kauneudestaan huolimatta vallan tylsa paikka. Keskella ei mitaan. Hulluksi kai siella oikeasti tulisi  kuukaudessa. Tai ehka ma oppisin kalastamaan ja talvellahan voisi tehda jaalyhtyja. Ja lumitoita. Youtubesta etsin suomalaisia joululauluja ja johan sielta ensimmaisena kajahti  hyvin mollivoittoisesti urkusaestyksella Sylvian joululaulu. Yksi kappale suomalaisia joululauluja riitti, ei meinaan mieliala kohentunut yhtaan sita kuuntelemalla. Ehka tama on ohimenevaa ikavaa. Taytyisi kai menna lomalle, etta paasisi nakemaan ja kokemaan ne suomalaisten huonot puolet, joita ei ikavoidessaan viitsi ajatella. Kaukaa katsottuna on helppo kaunistella asioita ja elaa jossain menneisyydessa.  Niisk, taidanpa ottaa muumimukillisen glogia ja tontunmallisen piparin.


Saturday, 17 December 2011

Joulutunnelmissa

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan jouluiselta. Lampotila laskenut nollaan ja poskissa tuntuu ihana pistava viima.Ulko-ovi on taas tilkitty takeilla, boltattu lukkoon ja sivuovi otettu kayttoon. Talvisia traditioita. Talohan on rakennettu 1930 ja ulko-ovet ovat alkuperaiset, kauniit tuplapuuovet, joissa lyijylasia. Huonona puolena kauheat raot, joista vetaa niin pirusti. Mutta, lasit ovat niin kauniit ja alkuperaisista ovista en raaskisi luopua.




Koulu loppui eilen ja voi riemua kun lukukauden paatteeksi Ines sai ensimmaisen Good on Green Certificate:n. Tahan mennessa Ines onkin kunnostautunut ainoastaan keltaisten korttien keraamisessa. Syksylla otettiin pocketmoney kayttoon, olisikohan tama auttanut asiaa. Punta jokaisesta viikosta, joka paattyi vihrealle. Tata ainutlaatuista saavutusta taytyy juhlistaa ja suuntana Britney bikineissa eli Alvin and the Chipmunks 3.



Englantilaiset ovat kylla ihme sisseja (tai paremminkin tosi nuijia), viela eilen nain koulussa pari tyttoa minihameessa ja nilkkasukissa. Pikkukengathan on lahes jokaisella, saappaita vain meilla maahanmuuttajilla. Joko vanhemmat antaa lastensa tehda mita vaan tai ihmiset on vaan niin yksinkertaisen onnettomia pukeutumisen suhteen. Tata asiaa ma en ikina tule ymmartamaan.




Sunday, 11 December 2011

uudenvuodenlupauksia

Tanaan olen miettinyt ensi vuotta uudenvuodenlupausten muodossa. Yleensa mun lupaukset ovat olleet varsin laajoja, vahemman tarkkoja, tyyliin: Tana vuonna lupaan olla parempi ihminen.  Hah? Parempi milla lailla? Parempi jumppaja, steppitunnilla askelissa vahemman sekoava kuin vieruskaveri? Pitkapinnaisempi kuin viime vuonna? Vai suorastaan pyha, sairaan hyva kaikinpuolin? En muista saldonneeni saavutuksia loppuvuodesta.

Yhtena vuonna paatin lopettaa painosta stressaamisen ja viettaa vuoden syoden mita vaan ilman dieettia. Saldo: +8kg. 

Tanaan paatin, etta aloitan juoksuharrastuksen uudestaan ja juoksen vuoden jokaisena paivana.

Asiaa tarkemmin mietittyani (ja oman luonteeni tuntien) paatin , etta juoksen joka paiva Tammikuussa. Jopa yovuorojen valissa.

Tosin Tammikuussahan on tosi kylmaa, jopa (tai  varsinkin) taalla saarimaassa.Eli paatin, etta harrastan jotain urheilua joka paiva.

Mutta mika on jotain urheilua? Jos siis esim.naiden em. yovuorojen valissa vasyttaa aivan rutosti, niin riittaako minuutin lankku? Tai minuutin lankku Ines selan paalla ekstrapainona?  Jospa ma vaan harrastankin urheilua useimpina paivina, niin ei kay liian stressaavaksi yksityiskohtien miettiminen.

Uuteen vuoteen on onneksi viela 20 paivaa niin ehdin tuota paatosta hiomaan.

















Monday, 5 December 2011

Milky the Bunny

Jalleen on se aika vuodesta (tai siis oli jo tuossa marraskuun alkupuolella jos tarkkoja ollaan) kun joulupukille rustataan toivelistaa. Taman vuoden lista oli yllattavan lyhyt, ytimekas ja toteuttamiskelpoinen. MUTTA, listalta loytyi myos

 Milky the Bunny, Toffee ponille sukua oleva (=taysin samanlainen) pehmoelain. Toffeesta tulikin vuosi sitten jonkin verran kirjoitettua ja ilokseni huomasin lokakuussa ettei turhautumiseni Toffeen kanssa mennyt lainkaan hukkaan, vaan ponilla itse asiassa leikittiin ensimmaisen kerran kunnolla. Posittivista myoskin on, etta Milkyja nayttaa markkinoilla olevan riittavasti eli viime vuoden kaltainen maanlaajuinen Toffeen puute tuskin tulee toistumaan ja saan pupun ostettua normaalihintaan (vrt. tuplahinta viime vuonna).

Joulufiilis on viela hakusessa, vaikka joululaulut soi radiossa, koulun joulumyyjaisia varten on leivottu kimaltelevia cupcakes, lahjoja ostettu ja tiptappia treenattu suomikoululaisten kanssa (jestas siita treenista saisi oman postauksen kokonaan) ja jopa ensimmaiset pikkujoulut juhlittu ja glogit juotu. Syyna varmaan Englannin yllattavan lammin syksy. Monena paivana ollut enemman kevatta ilmassa, mieleton auringonpaiste, lamminta ja sellainen kevainen valo.


Niin, silta toivelistalta loytyi myos teleskooppi ja Sofie-nukke ja nukelle viininpunainen samettimekko.

Aamulla koulun "joulujuhlaan" eli jouluesitysta katsomaan. Naytelman nimi on Prickly Hay. Ines on enkeli, (ekelin asu ostettiin Sainsburysta. Tarjouduin tekemaan asun itse, mutta kohteliaasti tarjoksesta kieltaydyttiin). Vuorosanoina on: "Well, what an important job". Good Luck my Little Girl!

Wednesday, 18 May 2011

Huggles

Huggles (=Hugs and Cuddles as created by Ines) kaikille rakennustyomaalta.

Blogin pitamiselle on kaynyt vahan kuin monelle muullekin asialle elamassani. Alkuun innostun aivan kauheasti ja sitten pikkuhiljaa, tai yleensa aika nopeasti, innostus lopahtaa. Bloggailu tuntui alkuun niin hyvalta ajatukselta ja katsos kun sinne niin katsysti saa kuviakin laitettua. Sellainen paivakirja, avoin kaikille, aina ajan tasalla ja helppo paivittaa. You know.

No Royal Wedding tuli ja meni ja kyynel silmassa katsoin kun prinsessa ja prinssi astuivat kirkosta ulos. Kylla se Kate vaan oli niin kaunis, ja oi jos vain oisin saanut olla menossa mukana. Tarkoitus oli lahtea Hyde parkiin, mutta meilla oli vieraina lapsiperhe Ranskasta juuri silla viikolla, eika heita innostanut lahteas vakijoukkoon kahden pienen poikansa kera. Niin ja pienemmalle olisi viela sattunut paivauniaikakin kesken kaiken... huoh. Oltiin sen sijaan Buckleburyn (mista Kate on kotoisin, melkein naapurin tyttoja siis :)) lahella pubissa, jossa oli screenit ja lapsille pomppulinna ja bbq. Ihan mukavaa oli.



Taloamme siis remontoidaan. Nyt on kolmas viikko menossa. Alakerran dining roomista halusin pois vanhan savupiipun / hormin. Takkaa siina ei siis enaa ole, ainoastaan hormi ja turhaakin turhempi ja ruma hylly. Tokihan tuo hormi taytyy poistaa myos ylakerran makuuhuoneesta (Inesin huone) ja ullakolta. Alakerran dining roomin ja olohuoneen valisen seinan halusin myos pois, eli alakerta on nyt avara, open plan ja valoisa. Mutta voi jestas kuinka osasinkaan aliarvioida polyn ja melun maaran. Nama kolme huonetta myos sisustetaan taysin uusiksi, eli uusi plaster ja maali joka seinaan ja kattoon ja alakerran lattia myos uusiksi. Ruokailuhuoneen kattoon lisaa valoja (downlights) ja kaikki valokatkaisimet ja pistokkeet ja patterit uusiksi. Yhtakkia, homma jonka piti olla pieni ja yksinkertainen (nain siis kuvittelin) on muuttunutkin suuremman luokan (rahallisesti ja tyomaarallisesti) urakaksi. Toistelen itselleni usean kerran paivassa, etta siita tulee ihana kun se on valmis. Siita tulee ihana kun se on valmis. Siita tulee.....

Friday, 18 March 2011

Royal Wedding

Ii: "Mum, you know William Prince?"
Me: "Yes?"
Ii: "You know William Prince is getting married. He and Kate are getting married."
Me: "Yes?"
Ii: "You know, William Prince is the son of Prince Charming."

Aaahh bless! Prince Charming is not the first word that springs to mind when thinking of Charles.

Thursday, 3 March 2011

International Day

Yksi syy miksi tykkaan Ii:n koulusta, on sen kansainvalisyys. Koulussa on edustettuna 39 kielta ja leikkikavereita loytyy joka puolelta maailmaa. Mua ahdistaisi asua paikkakunnalla, jossa Ii olisi luokkansa ainoa "kummajainen" eri maalaisine vanhempineen. Tama oli yksi kriteeri uutta asuinpaikkaa valitessamme. Lontoossa asuessa monikulttuurisuus on niin itsestaanselvaa muttei sielta tarvitse edes kovin kauaksi muuttaa kun on keskella englantilaista "idyllia".

Koulussa vietettiin tanaan International Dayta, ja koulun jalkeen vanhemmatkin olivat tervetulleita juhlimaan. Tarjolla oli ruokaherkkuja Kiinasta, Espanjasta,Intiasta, Puolasta ja Saksasta seka laulua ja tanssia ympari maailman. Yksi oppilas tanssi Irish Dancea aitinsa kanssa ja yksi soitti sakkipillia.

Tuosta sakkipillista tuli yhtakkia mieleeni eras unohtumattomimmista kokemuksistani vuosien takaa. Oltiin T:n kanssa Skotlannissa vaeltamassa ja telttailemassa (wild camping). Ajettiin Fort Williamsiin, auto parkkiin, rinkat selkaan ja kartta kateen. Kaveltiin paiva ja illalla pystytettiin teltta kauniseen paikkaan joenvarteen, vuorenjuurelle. Aamulla herattiin auringonpaisteeseen ja raikkaaseen ilmaan sinisen joen vieresta, keskelta ei mitaan, paivan kavelymatkan paassa jostakin. Yhtakkia kantautuu korviin sakkipillin aani. Mita? Saako raitisilma nain mielenkuvituksen lentamaan? Mutta ei, vuoren paalla oli kuin olikin joku soittamassa sakkipillilla Amazing Gracea. Siis unohtumaton kokemus. Ja skotlannistahan loytyy ne sinisimmat jarvet.

Monday, 28 February 2011

Things to do in England!

Silloin aikoinani reppua pakatessani Englantiin muuton edessa laadin mielessani listaa taalla tehtavista MUST-jutuista. Listalla oli:

"Oikeiden" Fish & Chipsien syonti
Koiralaukkakilpailuissa kaynti
Vedonlyontitoimistossa kaynti
"Oikeassa" jalkapallo-ottelussa kaynti




ja loput listalla olleet asiat olen onnellisesti unohtanut.

Pari viikkoa sitten toteutui jalkapallo-ottelussa kaynti. Vaikkei meidan kotijoukkue Reading FC enaa premierliigassa pelaakaan, niin on meilla ainakin hieno stadium. Ii:n koulu jarjesti liput ja pitihan meidan tuo pieni futisfani vieda ottelua katsomaan. Asiaankuuluvat relit ja pensselit (pipo ja huivi) oli tietenkin hankittava ennen kick-offia. Ii:lle ei ihan oikean variset (sini-valkoinen) kelvanneetkaan kun tarjolla oli tyttojen variset vaihtoehdot. Eihan jalkapalloa telkkarista jaksa katsoa, mutta taytyy myontaa, etta paikanpaalla peli meni hujauksessa, tunnelma oli katossa, en ollut lainkaan tylsistynyt ja ainoastaan vain ihan pikkuisen kylma (tahan OLI VARAUDUTTU!!).


Niin, peli Watford FC:ta (Elton Johnin joukkue) vastaan paattyi 1-1.









En usko vierailevani vedonlyontitoimistossa lahiaikoina.

Sunday, 13 February 2011

Lorun loppu

Tai loman paremminkin. Huomenna takaisin sorvin aareen ja mukavasti onkin tanaan facebookissa kiertanyt linkki tahan artikkeliin, jossa eras katilo kuvailee kokemaansa kiiretta ja stressia. Kiire, stressi ja riittamattomyyden tunne on ikava kylla jokapaivaista meidan tyossa taalla, erityisesti sairaalassa. Kuukauteen mahtuu enemman vuoroja, jotka ovat menneet ilman minkaanlaista taukoa, kuin niita, jolloin ehtii rauhassa juomaan kupposen kahvia luottavaisin mielin, etta joku oikeasti hoitaa minun potilasta sen tauon ajan.
diary-of-despair-midwife-lifts-the-lid-on-nhs-hell

***

Entten-tentten-teelikamentten, muistattehan tuon lorun? No tassa viimeisin versio tai moderni, englantilainen versio, jonka perusteella esim. tanaan Ii valitsi kumpi meista saa vieda hanet nukkumaan:

             Did dap doggy
             Doggy done a poo
             Who stepped in it
             It was you!


Hmmmm..

Niin, eika meilla ole olohuonettakaan eli living roomia. Meilla on livering room.   

Thursday, 10 February 2011

Lontoon tuliaisia

Aurinko ja ihana kevatsaa helli meita maalaisia Lontoon-vierailulla. Tai no, T:han on siella joka paiva, muttei vaimon kanssa turistina tietenkaan. National Portrait Gallery oli kiva, ravintolasta hyvat nakoalat, vaikkei ikkunapoytaan paastykaan. Juotiin lounaalla puoliksi pullo viinia!!! How decadent! Tallaista ei ole tapahtunut todellakaan sitten Ii:n syntyman jalkeen. Lounaan jalkeen iloisin mielin ostoksille ja  laskuhumalan voimin ruuhkajunassa kotiin. National portrait Gallerysta jai mieleen Isabella Blow's head. Taytetyista rotista jalinnuista tehty "portrait". Tosi mainio. Yllattava ehka osuvin sana. Kuva taalta.

Tassa muutama muu tuliainen:
Chocolate cake


message in a bottle


Portrait Restaurant, nakyma trafalgar Squarelle.




Kavin myos Oxford Circusin Apple Storessa yhta  iPhoneen liittyvaa ongelmaa selvittamassa. Se on kuulkaas keski-ikaiset naiset sellainen paikka, etta jos haluat tuntea olosi seka vanhaksi etta tyhmaksi niin sinne vaan! Nama kuvat metroasemalta.

Vanha kunnon Tiger Tiger se vaan jaksaa edelleen. Taalla on muutamat tanssit tullut tanssittua. Silloin nuorena.

Monday, 7 February 2011

Luksusta

Ollaan T:n kanssa yhtaikaa lomalla! Ja Ii koulussa! Enka tunne yhtaan syyllista oloa, vaan aion nauttia taysilla aikuisten ajasta! Tata herkkua ei ole usein ollut tarjolla viimeisen viiden vuoden aikana kun mummit ja kummit  (tai no eihan Ii- rukalla edes ole kummeja eika oikein yhteista kielta mummojenkaan kanssa) ovat kaukana. Viikko-ohjelmassa juoksua, spinningia, lontoon-reissu, leffateatterireissu (king's speech), juoksua, shoppailua ja ehka viela ikeassa pyorahdys!


Tanaan juostiin suomalaisissa maisemissa mantymetsan keskella. Lunta vain vahemman eika mannytkaan veda aivan vertoja suomalaisille suorille ja korkeille serkuilleen. Laitan lisaa kuvia juoksublogiini.




Viikonloppu meni ihan rauhallisesti pilvisessa saassa. Suomikoulu lauantaina, askarreltiin ystavanpaivakortteja ja sydankoristeita. Illalla kaytiin Cafe Rougessa ranskalaisella bistroillallisella ja sunnuntai meni kotona ja puistossa, josta kuvat. Tuossa samassa puistoosa kaytiin tanaan juoksemassa.

Huomenna Lontooseen. Suuntana National Portrait Gallery, jonka rooftop-ravintolaan buukkasin juuri poydan lounaalle. Tassahan tuntee olonsa oikein turistiksi. Luksusta!

Tuesday, 1 February 2011

11 vuotta sitten

saavuin rinkka selassa Englantiin. Tuohon rinkkaan mahtui hyvin minimiin karsittu maallinen omaisuuteni. Olihan se erikoista valmistella muuttoa, moin ja lahjoitin huonekalut, vaatteet, verhot ja astiat ja huonekasvit. Jaljelle jai rinkallinen tavaraa, joka lahti mukaan ja veljen varastoon paatyneet haalahjat, mm. takit ja tyynyt, pentikin kulhoja ja muuta sekalaista salaa, hyodytonta paskaa ja papereita. Vuosi sitten kavin lopulta nuo paperit lapi ja loytyihan sielta mm. 11 vuotta Helsinkin kaupunginkirjastosta lainassa olleet kirjat (joita Helsingin Kaupunki todella tehokkaasti alkoi perimaan 10 v. laina-ajan jalkeen. Lahettivat jumalattoman laskun, oisko ollu n.  €700 luokkaa. Juurikin tuosta syysta innostuin kamoja inventoimaan. Siskoni ystavallisesti palautti ne, anonyymina tosin, kirjastoon. Sanoi loytaneensa ne uudesta  asunnostaan!!)

Muuttoa edelsi 1.5 vuotta keikkailua sairaanhoitajana ja perushoitajana ( seka parin kuukauden turskakeikka Pohjois-Norjassa) sukupuolitautien klinikalta vanhainkotiin ja kaikkea mahdollista silta valilta paivystyksesta syopaosaston kautta reumaosastolle. Seka YKSI iltavuoro katilona kattarin lapsivuodeosastolla.

Kovat oli ajat, erityisesti katilon toiden suhteen ja tyonantajien suhtautuminen tyontekijoihin sen mukaista. Aikamoinen noyryytysmentaliteetti oli useammallakin osastonhoitajalla tai vuorosta vastaavalla sh:lla. Huvittavinta kaikesta ehka olikin juuri joidenkin sh:n asenne. Muistan sisatautien osaston, jolla olin pari viikkoa toissa, joinakin paivina sh:na ja joinakin paivina ph:na. Siella yhden sh:n suhtautuminen minuun riippui aivan siita milla nimikkeella olin minakin paivana toissa. Voi myotahapean maaraa! Puolitoista vuotta tosiaan kestin tuota keikkarumbaa ja sitten paatin lahtea katilon toiden perassa tanne. Oli jotenkin outoa tulla aivan painvastaiseen tilanteeseen, jossa oli kova pula katiloista ja tyonantajat suorastaan kilpailivat hakijoista. Ja tyonantajien suhtautuminen oli taas sen mukaista.

Muuten en mielellani tuota aikaa muistele, vaikka muutto onkin ollut tietysti yksi isoimmista asioista elamassani. Muuttoon liittyi paljon surua ja rankkoja asioita avioeron muodossa, mutta se on elettya elamaa, taaksejaanytta ja virheista taytyy vaan yrittaa oppia. Taytyypa kaivaa jostain  vanhoja kuvia nurselan ajoilta. Nursela= tyopaikka-asuntola, jossa pitkan, ikavan varisen kaytavan varrella oli pienia huoneita. Pienissa huoneissa 50-luvulta olevat huonekalut, sanky, yopoyta, vaatekaappi, pieni kirjoituspoyta ja tuoli. Nurkassa lavuaari. Kaytavan paassa oli suihkut ja kylpyammeet. Toki nurselan aikoihin mahtuu paljon mukaviakin muistoja, kiitos mm. naapurieni Sannan ja Marin. Ja tyomatka oli lyhyt, pihan poikki sairaalaan. Nyt tuo sairaala (ja nursela) on purettu ja tilalle rakennettu miljoona-asuntoja. Onhan sijainti aivan loistava, Chiswick, London W4.

Friday, 28 January 2011

Infection control

Infection control on kovasti tapetilla taalla. Sairaaloissa kovat kampanjat kaynnissa, koulutuspaivia henkilokunnalle ja sairaalat ovat oikein kunnolla panostaneet taman asian suhteen. Tiukka linja (lopultakin)  esim. korujen ja kynsien suhteen. Muistan kun viela esim. 5 vuotta sitten naki katiloita hillittoman pituisissa tekokynsissa. No nyt on tiukka bare below the elbows - linja. Yksi silea, kiveton sormus on sallittu. Ei muita koruja lainkaan, eika esimerkiksi villatakki tai muukaan pitkahihainen tyovaate ole sallittu.

No viimeista tylsaa yovuoroa sitten piristikin kaymani keskustelu potilaani kanssa. Tama keskustelu kaytiin noin kolme tuntia vuoron alkamisen jalkeen ,eli olin siina ajassa ehtinyt tietysti hommailemaan vaikka mita kanyylin laitosta katetrointiin. Ruvettiin puhumaan toista ja aitiyslomasta ja potilas kertoi minulle tyoskentelevansa tassa samassa sairaalassa. "Oh really, what do you do?" " I work with infection control".

OOOOOOOOOPS.

Tyovuoro siihen asti vilahti silmieni ohi kuin filmi. Ensimmaiseksi vilkaisin vasempaan nimettomaani, johon olin unohtanut kivellisen kihlasormukseni, heti peraan aloin laskemaan mielessani kasienpesukerrat. Tata piti tietysti valittomasti tarkentaa: "OKAY, infection control??? What do you... Do you??..... Are you...???".  "I do all the admin, I'm not involved with any of that stuff, I just make sure the nurses are where they are supposed to be." HUUUUOOOHHHH.

Thursday, 27 January 2011

Tapakasvatusta

"MUMMY: you're not allowed to say 'huhh?' when somebody's talking to you and you can't hear them!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"
"Joo. Tiedan. Kiitos muistutuksesta".

*****************

Muuten ei tasta viikosta ole mitaan sanottavaa. Kaksi harvinaisen vasyttavaa ja tylsaa yovuoroa takana ja kovasti golfer's elbow taas kipuilee. Kaksi yota mennyt lahes samaan malliin eli viettanyt koko yon huoneessa sielta juurikaan poistumatta ktg-kayraa tuijottaen ja synto-tippaa saadellen. Onneksi mukava pariskunta molempina oina, mutta kun jossain vaiheessa alkaa kuorsaus kuulumaan nurkasta ja sangylta, niin kylla meinaa silmat lupsaa itsellakin. No valista nain, lauantaina ehka taas juostaan huoneesta toiseen.

Monday, 24 January 2011

Antaa lasten leikkia!

Leikki on lapsen tyota ja ma olen aina ollut sita mielta, etta sotkut on tehty siivottavaksi, joten meilla saa jauhot polyta leipoessa ja maalataan vaikka nakuna, ettei tarvitse vaatteiden tahraantumista stressata. Ihailen lapseni luovuutta ja mielikuvitusta, MUTTA silti valista vasyttaa tama:
Ja tama:
Ensin pilkotaan kasvikset
Ja tama:
mitataan ja keitetaan keitoksi
Ja tama:

Ja tama:

Ja tama:


Ja erityisesti tama 14:n tunnin tyopaivan jalkeen:



Mielta taas rauhoittaa kovasti, eika arsyta ikina, tama:


Ja tama:



Ja tama sotku on viela sita kevytta sarjaa. Hetken aikaa iloitsen jonkinlaisesta jarjestyksesta, kunnes huomenna taas palataan asiaan.